Eläin- ja kasvikuvaus

Eläinten ja kasvien kuvaajalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja tietoa kuvattavasta kohteesta. Tässä puuhassa voit kehittää omaa ilmaisukykyäsi yhtä paljon kuin maisemavalokuvauksessa. Kuvan sommittelu ja valon suunta ovat tärkeitä elementtejä. Sivu- ja myötävalo ovat helpoimpia, vastavalo aina haastavin. Sommittelussa tulisi miettiä pääkohteen sijoittumista kuvaan: yleensä paras paikka on noin kolmanneksen kuvan reunoista. Mieti kuvan tasapainoa, rytmiä ja värien harmoniaa.

Eläinten ja kasvien kuvauksessa:

  • Opettele kohteesi elintavat.
  • Suunnittele kuvausta, lue kirjallisuutta ja katso muiden ottamia kuvia.
  • Mieti aina, miten voit ottaa kuvia häiritsemättä kuvattavaa.
  • Opettele kamerasi eri asetukset.
  • Muista luontovalokuvaajan etiketti.

Retkeilijä ottamassa kuvaa kahdesta pesukarhusta kivisellä rannalla.

Nisäkkäiden kuvaaminen

Useimmat nisäkkäät ovat hämärä- tai jopa yöeläimiä, mikä aiheuttaa tiettyjä vaatimuksia kuvaajalle sekä kameralle. Varsinkin isot nisäkkäät ovat erittäin arkoja, ja niitä kuvattaessa on lähes pääsääntöisesti käytettävä piilokojuja. Piilokojun pystyttämiseen tarvitaan yleensä maanomistajan lupa. Monet luontoyrittäjät myös vuokraavat piilokojuja. Ainakin karhua, ahmaa ja sutta voi kuvata vuokrakojuista. Jos et viihdy piilokojuissa, käytä maastoon sulautuvia asuja. Näitä vaatteita myydään metsästyskaupoissa.  

Kameran objektiivin tulee olla valovoimainen ja kohtuullisen pitkä. Voit liikkua maastossa kävellen, pyöräillen, hiihtäen, potkukelkkaillen tai vaikkapa meloen. Tärkeintä kuitenkin on, että kamera on aivan käden lähettyvillä. Lisäksi tulee kamerassa olla kulloisenkin hetken vaatimat asetukset; yleensä siis melko nopea valotusaika, jotta saat eläimen liikkeen pysähtymään. Eläinkuvaajan on liikuttava hiljaa ja useimmiten yksin.

Lintujen kuvaaminen

Lintuja kuvataan periaatteessa samalla lailla kuin nisäkkäitä, mutta monet linnut ovat myös päivällä aktiivisia. Talvella lintuja voi kuvata ruokintapaikoilla ja keväällä hyvältä muutonseurantapaikalta, yleensä merenrannalta, korkealta kummulta tai lintutornista.

Syksyllä monet isot linnut, kuten kurjet, joutsenet ja hanhet kerääntyvät pelloille ja mataliin merenlahtiin. Kesällä lintujen kuvaus on ehkä haastavinta, sillä useimmat linnut viihtyvät kasvillisuuden seassa ja niiden kuvaaminen on melko hankalaa.

Hyönteisten, pienten eläinten ja kasvien kuvaaminen

Hyönteisten ja muiden pienten eläinten ja kasvien kuvaaminen onnistuu melko hyvin aivan tavallisella kompaktikameralla. Eläviä kohteita pitää lähestyä rauhallisesti, ja kuvia kannattaa ottaa jo kauempaa. Harmillisen usein pieni otus huomaa kuvaajan jo kaukaa. Tätä ongelmaa ei ole kasvikuvaajilla. Kasveja kannattaa kuvata eri suunnista ja korkeudelta. Varo kuitenkin tallaamasta kasvillisuutta liikaa.

Kasvien ja pienten eläinten kuvaamiseen voi käyttää makro-objektiivia, joka suurentaa kohteen jopa kaksin–kolminkertaisesti. Myös pieni teleobjektiivi (noin 100 mm) on käyttökelpoinen. Usein retkelle kannattaa ottaa pieni jalusta mukaan.

Lue lisää luontokuvauksesta:

  • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry, Suomen ammattiluontokuvaajat: Luontokuvauksen käsikirja. Docendo 2012.