Polku joen rannalla, jossa kasvaa mäntymetsää.Peurajärven pieni alue muodostuu useasta kalaisesta järvestä ja niitä yhdistävistä joista. Mahtuupa välille vielä kimaltelemaan muutama lampikin. Arka kuikkakin voi tehdä pesänsä alueen puhtaisiin vesiin.

Alueen järvet ovat kirkasvetisiä ja harjumetsät valoisia. Järvet niemineen sekä harjut ovat luode-kaakko-suuntaisia. Maat ja vedet asettuivat nykyiseen muotoonsa viime jääkauden loppuvaiheessa jäätikön sulamisvesien myötä.

Hiekkaharjut ovat kuivaa ja karua kasvualustaa, jossa viihtyvät männyt ja varvut. Kauniin vehreitä mäntykankaita kirjavoivat vaaleat jäkäläsaarekkeet. Alueen metsät ovat talousmetsiä. Puita voidaan hakata, mutta ainoastaan retkeilyn ja maisemanhoidon ehdoilla.

Yleisempien nisäkkäiden lisäksi Peurajärvellä on nähty uhanalainen ahma, joka rauhoitettiin vuonna 1982. Ahmalla (suurpedot.fi) on vaeltajan luonne ja kuljeskellessaan se etsii haaskoja ruuakseen.

Paistinvaaran vanhojen metsien suojelualue

Peurajärven kupeessa on lumoava Paistinvaaran vanhojen metsien suojelualue. Kuin satumetsän halki kulkee polku Kärnänkivelle. Reitille siivilöityy valoa sekametsän lävitse.

Vanhassa metsässä riittää lukuisia yksityiskohtia, kuten esimerkiksi kääpiä tarkasteltavaksi. Mielikuvituksen voimin voi myös nähdä vaikka juurakoista muotoutuvia eläinhahmoja.

Metsään on sammaloitunut puunrunko.

Hämyisessä metsikössä kukoistavat myös muhevat sammalmättäät. Pehmoisella pedillä lepäilee jo tiensä päähän tulleita hopeisia keloja. Lahopuut antavat uuden elämän monelle mm. kovakuoriaiselle ravinnon muodossa.