Ystävyyden puisto

Luminen saari jonka suuriin mäntyihin aurinko kajastaa. Taustalla luminen järvi.

Ystävyyden puistossa voi kohdata aidon, alkuperäisen rajaseudun erämaan lukuisine puhtaine järvineen, kumpuilevine harjuineen, vanhoine metsineen ja monipuolisine soineen. Juuri nämä olivat tärkeitä syitä Ystävyyden puiston perustamiselle vuonna 1990: tarkoituksena oli suojella Kainuun metsä- ja suoerämaita ja järvi- ja harjuluontoa sekä metsäpeuran (Rangifer tarandus fennicus) elinympäristöjä. Merkittävä tekijä Ystävyyden puiston perustamiselle oli myös luonnontutkimuksen kehittäminen.

#ystävyydenpuisto #ystavyydenpuisto

Ystävyyden puiston sijainti Suomessa
Itä-Suomi, Kainuu
Kuhmo, Suomussalmi
Perustettu 1990
 

Jotta metsäpeuran elinympäristö tulisi mahdollisimman laajasti suojelluksi, Ystävyyden puistoon yhdistettiin viisi erillistä luonnonsuojelualuetta: Kuhmon eteläosassa aivan itärajan pinnassa sijaitseva Ulvinsalon luonnonpuisto, Kuhmossa sijaitsevat Elimyssalon, Iso-Palosen – Maariansärkkien ja Lentuan luonnonsuojelualueet sekä osin Suomussalmen puolelle levittäytyvä Juortanansalon – Lapinsuon soidensuojelualue. Niiden alueiden yhteenlaskettu pinta-ala laajennusalueineen on noin 29 000 hehtaaria.

Järven jäällä kävelee kaksi metsäpeuraa, joilla molemmilla on hienot sarvet.

Ystävyyden luonnonsuojelualueen luontokohteet

Ystävyyden puiston kartta.

Ystävyyden luonnonsuojelualue

Samaan aikaan Ystävyyden puiston perustamisen kanssa perustettiin myös suomalais-venäläinen Ystävyyden luonnonsuojelualue. Siihen kuuluvat Ystävyyden puisto ja Venäjän Karjalassa sijaitseva 49 200 hehtaarin laajuinen Kostamuksen luonnonpuisto (Zapovednik Kostomukshkij).

Metsäpeurajono järven jäällä.

Ystävyyden luonnonsuojelualueen perustaminen sai alkunsa, kun Neuvostoliiton alueelta tuli metsäpeuroja Kuhmon Elimyssalolle. Elimyssalon rauhallinen, hakkaamaton erämaa soveltui laidun- ja vasomisalueeksi. Vähitellen metsäpeurakanta vakiintui ja Suomi sai takaisin vuosikymmeniksi kadonneen suurnisäkkään. Metsäpeuran leviäminen valtion rajan ylitse Suomeen herätti ajatuksen yhteisestä suomalais-venäläisestä luonnonsuojelututkimuksesta ja seurannasta.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen sopimus Ystävyyden luonnonsuojelualueesta allekirjoitettiin lokakuussa 1989. Sopimuksen allekirjoittivat Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja, NKP:n keskuskomitean pääsihteeri Mihail Gorbatshov ja Suomen tasavallan presidentti Mauno Koivisto. Sopimus astui voimaan kesällä 1990, kun Ystävyyden puiston laki ja asetus vahvistettiin.

Ystävyyden luonnonsuojelualue on ensimmäinen Suomen ja Venäjän rajan yli toimiva puistopari, jossa yhteistyössä hoidetaan ja tutkitaan rajaseudun arvokasta luontoa ja tarjotaan samalla tietoa, elämyksiä ja retkeilymahdollisuuksia. Kahden maan yhteinen luonnonsuojelualue lisää ihmisten yhteisymmärrystä ja edistää yhteistä luonnonsuojelua.

Vanhaa kuusimetsää, jonka keskellä virtaa puro.

Retkelle, marjaan, erälle, oppimaan

Suomen puolella Ystävyyden puiston alueet soveltuvat Ulvinsalon luonnonpuistoa lukuun ottamatta retkeilyyn, luonto-opastukseen ja luontomatkailuun. Alueilla on luonnonharrastajille tarjolla opastettuja reittejä ja huollettuja palveluita, mutta myös villiä itsenäisen kulkijan erämaata.

Laavu, jonka edustalla kaksi retkeilijää lepotauolla. Etualalla nuotiopaikka.

Venäjän puolella Kostamuksen luonnonpuiston alueella liikkuminen on rajoitettua, mutta luonnonpuistoon pääsee tutustumaan luontopoluille tehtävillä opastetuilla retkillä.

Ohjeet ja säännöt

Ystävyydenpuiston järjestyssääntö (Pdf, 828 Kt, julkaisut.metsa.fi).

Tutustu Ystävyyden luonnonsuojelualueeseen

Elimyssalo – korpea komeimmillaan

Elimyssalo on yksi Kainuun laajimmista luonnonsuojelualueista. Sen kokonaispinta-ala on 7 300 hehtaaria (laajennusalueineen 9 200 ha). Se on kainuulaista korpea tyypillisimmillään: suuria ja vaihtelevia soita, naavaisia korpikuusikoita ja kuusettuvia männiköitä, reheviä puronvarsia sekä pieniä järviä ja lampia.

Elimyssalo tunnetaan alueena, jonne Suomeen palanneet metsäpeurat ensimmäiseksi asettuivat. Siellä liikkuvat myös kaikki Suomen suurpedot, karhu, susi, ilves ja ahma. Linnustossa näkyvät vanhan metsän lajit, onhan 90 % metsistä yli 120-vuotiaita.

Vaaranlaella maatilan rakennuksia. Kuvan keskellä päärakennus ja oikealla puolella ulkorakennus. Vasemmalla puolella savusauna ja katos.

Elimyssalon kaksi vanhaa erämaatorppaa, Levävaara ja Latvavaara, antavat kulkijalle kuvan entisaikaisesta asumisesta syrjäseutujen vaaramaisemissa. Nykyihminen näkyy Elimyksellä eräharrastajana, marjastajana, retkeilijänä tai luontokuvaajana.

Sinisten ajatusten Lentua

Lentua on erämaisen rauhallinen järvi. Se on Oulujoen vesistön suurin säännöstelemätön järvi. Suojelualueesta (6 740 ha) 75 % on vettä, loput saaria ja ranta-alueita. Lentua on metsäpeuran tärkeä elinalue, jossa peuroja voi nähdä sekä kesällä että talvella. Kalastollisesti arvokas Lentua tarjoaa ruoka- ja pesimäpaikkoja sekä metsälinnuille että vesilinnuille.

Pilvet heijastuvat Lentuan tyynen järven pinnasta. Taaempana näkyvät upeat saaret ja ranta-alueet.

Lentuasta laskeva Kuhmon suurin koski, Lentuankoski, on suosittu nähtävyys ja kalastuskohde. Itse suuri Lentuanjärvi houkuttelee kävijöitä ja rannan asukkaita veneilemään ja melomaan sekä talvella hiihtämään hohtaville hangille.

Iso-Palonen–Maariansärkät – kumpuilevia harjuja ja kimmeltäviä vesiä

Iso-Palosen–Maariansärkkien alueeseen (4 031 ha) kuuluu Kalliojoen reitin latvajärviä ja niitä yhdistäviä kannaksia ja harjumuodostumia. Harjut ovat olleet tärkeitä metsäpeurojen vaellusreittejä ja kesälaidunalueita.

Näkymä vaaranlaelta, jossa on mäntymetsää. Alempana kimmeltää kapea lampi.

Harjuilla kulkee myös maisemiltaan kaunis retkeilyreitti. Vesistöt puolestaan tarjoavat upeat melontamahdollisuudet. Iso-Paloselta pääsee meloen Lentualle ja edelleen kohti Oulujärveä.

Juortanansalon–Lapinsuon suomaisemat

Juortanansalon–Lapinsuon alueesta (5 100 ha) yli puolet on suota. Soiden metsäsaarekkeissa löytyy vanhoja kuusikoita. Purojen varsilla on paikoin rehevyyttä ja jopa lehtoja. Vanhoista harsintahakkuista huolimatta metsät ovat luonnontilaisen kaltaisia.

Suosaarekkeen ympärillä vanhaa kuusikkoa. Etualalla kaatunut kelottunut puu.

Juortanansalon–Lapinsuon alue on omatoimisen, erätaitoisen retkeilijän erämaa, jossa palveluja on vähän.

Ulvinsalon luonnonpuisto – pääsy vain luvalla!

Ulvinsalon luonnonpuiston (2 500 ha, laajennusalueineen yhteensä 3 934 ha) maisemassa vuorottelevat jyrkkärinteiset vaarat ja pienet suot. Metsät ovat erittäin vanhoja, luonnontilaisia aarniometsiä. Vesistöt ovat pieniä suolampia ja latvapuroja.  

Luonnonpuistossa vanhaa metsää. Runsaat naavakasvustot ilmentävät vanhaa metsää.

Ulvinsalon luonnonpuisto on perustettu jo vuonna 1956. Luonnonpuistot on perustettu ensisijaisesti luonnonsuojelua ja luonnontutkimusta varten. Niissä luonto pyritään säilyttämään mahdollisimman koskemattomana. Siksi ohjeet ja säännöt luonnonpuistossa liikkumisen osalta ovat huomattavasti tiukemmat kuin muilla suojelualueilla. Joissakin luonnonpuistoissa on merkitty retkeilyreitti, mutta Ulvinsalon luonnonpuistossa kaikki liikkuminen vaatii Metsähallituksen luvan. Lue lisää luonnonpuistoista (metsa.fi).

Kostamuksen luonnonpuisto – ikimetsien erämaa

Kostamuksen valtiollinen luonnonpuisto Zapovednik Kostomukshkij perustettiin 14.12.1983 boreaalisten metsien ja metsäpeuran suojelemiseksi. Alue on karua ylänkömaisemaa, jossa kalliot, suot ja vesistöt vuorottelevat silmänkantamattomiin ulottuvien ikimetsien kanssa. Metsien keski-ikä on noin 170 vuotta, mutta puiston alueella on yksittäisiä, jopa yli 340-vuotiaita puita. Merkittävimmät vesialueet ovat Kivijärvi eli Kiitehenjärvi ja siitä lähtevä Kivijoki.

Puisto on varattu pääasiassa luonnonsuojelua ja tieteellistä tutkimusta varten, mutta myös ympäristökasvatusta ja luontomatkailua kehitetään jatkuvasti.

Kostamuksen luonnonpuisto on Venäjän luonnonsuojelulain mukaisesti "tiukasti suojeltu alue", jossa metsästys ja kalastus sekä sienien ja marjojen poimiminen on kielletty. Puiston alueella voi liikkua vain merkityillä reiteillä ja mukana on oltava puiston opas. Puistossa liikkumiseen tarvitaan myös erillinen lupa, jonka voi saada puiston toimistolta.

Kaupungissa sijaitsevalle lähiluontopolulle sen sijaan on helppo päästä.

Etualalla näkyy järvi ja niemenkärkeen menee lähiluontopolku. Näkötorni sijaitsee niemen kärjessä ja sieltä on hienot näkymät järvelle ja metsään. Näkötornin ympärillä on havumetsää.

Ystävyyden luonnonsuojelualueen asiakaspalvelu

Kuvassa näkyy eläin ja lintu siluetteja. Eläinsiluetin keskellä on säiliö, josta voi seurata luonnontutkimusta ja ekosysteemin tilaa. Taaempana näkyy puoliympyrän muotoinen lautaseinä.

Tutkimustoiminta

Ystävyyden puistossa tehdään luonnonsuojelututkimusta ja ekosysteemien tilan seurantaa. Tutkimustoiminnasta vastaa Suomen ympäristökeskus, Ystävyyden puiston tutkimuskeskus.

Aluetta hoitaa: Metsähallitus, Luontopalvelut.

Tämän sivun osoite on luontoon.fi/ystavyydenpuisto

Asiakaspalvelu 

Kuhmon luontokeskus Petola 
Puh. 0206 39 6380 (0,00€/min + pvm/mpm) ja 040 825 6060 
petola(at)metsa.fi

Harakkasaaren kertomuksia

Harakkasaari julkaisun kansi.
(Pdf, 6,8 Mt)

Kädessä kännykkä, jossa näkyy Retkikartta.fi. Avaa Ystävyyden puiston kartan Retkikartta.fi:ssä.

Luonnossa Kuhmossa -esite


Pdf 6,7 Mt (julkaisut.metsa.fi)

Retkietiketti

Piirretty kuva, jossa perhe kävelee kesäisellä polulla.

1. Kunnioita luontoa. 

2. Suosi merkittyjä reittejä.

3. Leiriydy vain sallituille paikoille.

4. Tee tulet vain sallituille paikoille.

5. Älä roskaa.

Lue lisää