Hiekkarantojen Tiilikka

Tiilikkajärven kansallispuisto on perustettu säilyttämään erämaista järvi-, joki- ja harjuluontoa sekä Tiilikka-järveä ympäröiviä aapasoita. Alueen erämaisuudesta kertoo, että kuukkelikin saattaa tulla tervehtimään satunnaista retkeilijää. 

Venäjänhiekka on puiston upein hiekkaranta. Kuva: Marko Haapalehto

Noin 400 hehtaarin laajuiseen Tiilikkaan mutkittelee soiden halki humuspitoinen Itkonjoki. Järvessä on niukasti vesikasvillisuutta karun suoperäisen veden takia.

Alueen tyypillisimpiä vesilintuja ovat tavi ja kuikka. Kahlaajista tavallisimpia ovat rantasipi ja liro. Pikkutyllin voi nähdä rantahietikolla. Tiilikalla saattaa myös havaita majavien rakennelmia ja kulku-uria.

Herkät harjut

Järvimaisemaa hallitsevat matalat ja kapeat, mäntyä kasvavat harjuniemet. Pohjoisniemen ja Kalmoniemen nelisen kilometriä pitkä harjanne jakaa Tiilikka-järven lähes kahtia, mutta niemenkärkien välissä on 150 metriä leveä Selkäsalmi. Rantoja kiertävät vaaleat hietikot tai järven hiomat kivikot.

Retkeilijöitä Tiilikkajärven harjumaisemissa. Kuva: Petri Jauhiainen

Harjut muovautuivat mannerjään sulaessa yli 10 000 vuotta sitten. Jään reunan vetäytyessä sulamisvesien muovaamista tunneleista paljastui jyrkkärinteisiä, matalia harjuja. Harjujen kasvillisuus kestää huonosti kulutusta. Tämän vuoksi Tiilikan niemillä saa kulkea vain merkittyjä polkuja pitkin.Herkästi kuluvien harjujen kasvillisuus kestää huonosti kulutusta. Tämän vuoksi Tiilikan niemillä saa kulkea vain merkittyjä polkuja pitkin.

Metsiä on alle kolmannes puiston maa-alasta, loput on soiden peitossa. Metsistä suurin osa on mäntyä kasvavia karuja kangasmetsiä. Reheviä metsiä löytyy vain pieninä laikkuina purojen varsilta. Metsien linnuista runsaimpia ovat pajulintu, peippo, järripeippo, harmaasieppo, metsäkirvinen ja punakylkirastas. Harjuilla laulelee leppälintu. 

Laajoja avosoita

Pitkospuut suolla. Kuva: Hilja Parviainen

Runsas kaksi kolmannesta puiston maa-alasta on suota. Tiilikan seutu on suotyyppien vaihettumisvyöhykettä, jossa pohjoisten ja eteläisten soiden piirteet sekoittuvat toisiinsa. Tiilikan isot suot ovat enimmäkseen pohjoisia aapasoita, jotka ovat laajoja avosoita. Karuja, aukeita soita halkovat kangasharjanteet luoteesta kaakkoon. Avosoiden laidoilla esiintyy rahkaisia rämeitä, joissa kasvaa saroja ja isoja varpuja. Aapasoilla elää monipuolinen linnusto. Soiden yleisin lintu on keltavästäräkki. Kahlaajista soilla viihtyvät liro ja pikkukuovi.

Lisätietoja Tiilikkajärvestä

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 34 km²

Tiilkkajärven saariston kansallispuiston tunnus - Täyssinän rauhan rajakiven merkinnät

Tiilkkajärven saariston kansallispuiston tunnus on Täyssinän rauhan rajakiven merkinnät