Majoitteet

Retkeilijä kuljettaa majoitteensa mukanaan tai yöpyy esimerkiksi kiinteissä laavuissa tai tuvissa. Teltat, laavut ja louteet ovat nykyisin usein kevyitä, kestäviä ja helppokäyttöisiä.

Laavulla Korouoman Koivukönkäällä. Kuva: Mari Limnell

Majoitteista teltta on painavin, mutta se antaa myös parhaan suojan säätä ja itikoita vastaan.

Laavu ja erätoveri ovat avomajoitteita, joiden yksi sivu on auki. Näistä majoitteista on illan päätteeksi hienoa katsella tähtitaivasta ja hiljalleen hiipuvaa hiillosta tunturimaiseman edessä. Räkkäaikaan kannattaa ottaa mukaan laavun lisäksi rankinen eli sääskiverkko.

Myös autiotupiin tukeutuvilla vaelluksilla kannattaa aina kantaa mukana jonkinlaista majoitetta siltä varalta, että yöpaikaksi suunniteltu autiotupa ei löydykään ajoissa. Tuvat voivat olla myös täynnä porukkaa tai jopa palaneena maan tasalle. Mukana kannettava majoite antaa enemmän valinnan vapautta matkan varrella.

Leiriytymis- ja telttapaikan valinta

Mahdollisuuksien mukaan kannattaa hyödyntää maastossa olevia kiintolaavuja, kotia sekä autio- ja varaustupia. Hyvä leiripaikka tarjoaa suojaa ja mahdollisen tulentekopaikan polttopuineen. Pidemmillä retkillä lähistöllä tulisi olla myös vettä. Paikan valinnassa on hyvä ottaa huomioon ympäristön ja luonnon säästäminen.

Hyvä teltta- tai laavupaikka on mahdollisimman tasainen. Makuupaikkojen kohdalle ei jää suuria kiviä, juuria tai kuoppia. Kävyt ja risut on kerätty pois. Pohja ei vietä mihinkään suuntaan, etteivät nukkujat liukuisi yön aikana yhteen kasaan.

Lämpö- ja kosteusolosuhteet on hyvä ottaa huomioon. Painanteissa ja suppien pohjalla on suojaista, mutta viileää ja sateen sattuessa kosteaa. Soisella maalla ja aivan jokien ja järvien rannalla voi olla kylmempää kuin kuivalla maalla. Auringon osuminen majoitteeseen lämmittää illalla ja aamulla, tuuli taas viilentää tehokkaasti. Esimerkiksi vettä läpäisevä hiekka ja sora ovat mukavia alustoja, kunhan majoitteen saa pystytettyä niille tukevasti.

Kipinämikon tehtävät

Kun yövytään tulilla tai talviteltassa kamiinan lämmössä, tarvitaan aina kipinämikkoa. Tulta ei saa koskaan jättää yksin. Kipinämikko toimii teltan tai nuotion palovartijana. Hän ei saa poistua paikalta eikä nukkua.

Kipinämikko valvoo, ettei hehkuva kamiina, nuotio tai lennähtänyt kipinä sytytä tulipaloa tai ettei tuli romahda nukkujien niskaan. Hänen tehtävänään on myös pitää yllä tasaista, hyvää lämpöä. Se on vaikeampaa kuin uskoisi. Jäiset tai märätkin puut palavat, kunhan ne ovat riittävän pienikokoisia ja asetetaan hehkuvalle hiillokselle.

Kipinämikko kuivattelee ja kääntelee kuivumaan asetettuja tavaroita sekä huolehtii, etteivät tavarat pääse kärventymään. Hän huolehtii yörauhasta sekä herättää kunnolla seuraajansa ja odottelee rauhassa, kunnes tämä on päässyt jalkeille asti. Kipinämikko valvoo aina nuotion äärellä, ei koskaan makuupussissaan.

Kipinämikolla on aina vesisanko nuotion tai kamiinan lähettyvillä. Tehtäviin kuuluu myös huolehtia nuotion ympärillä mahdollisesti kuivumassa olevista kengistä ja varmistaa, etteivät ne ole liian lähellä tulta ja ala palaa tai sulaa.

Sopivan majoitteen valinta

  • kannatko majoitetta vai kuljetko meloen tai siten, ettei majoitteen painolla ole väliä
  • montako majoitteeseen pitää mahtua nukkumaan
  • onko majoitteen sisäkorkeus tärkeä
  • majoitteen kestävyys
  • tuleeko majoite kesä- vai talvikäyttöön
  • avo vai umpio
  • leiriytymispaikka.